Aatonaatto.

Olen hajalla.

Olin sopinut Pauliinan kanssa, että lähdemme perjantaina ostoksille ja lupasin avustaa rahallisesti että saa kunnon talvikengät. Olin töissä kahteen saakka ja kun työmatkalla yritin hänelle soittaa, ei vastannut. Ei vastannut perjantaina, ei vastannut koko lauantaipäivän aikana.  Olin huolesta ihan jäykkänä. Kirjaimellisesti - nimittäin minusta tuntui, että en kykene tekemään mitään. Istuin ja murehdin, en kyennyt siivoamaan enkä laittamaan joulua. Päässä pyöri kaikenlaisia kauhukuvia siitä, mitä on tapahtunut vaikka yritin rauhoitella itseäni ja hakata päähäni sitä tosiasiaa, että tämä ei ole hänen kohdallaan mitenkään kamalan epänormaalia käytöstä. Kävin kaksi kertaa Pauliinan oven takana ja samalla Pauliinan poikaystävän oven takana - ei vastausta. Laitoin viestiä Pauliinan ystävälle ja häneltä tuli lauantai-iltana tietoa, että Pauliina on putkassa.

Sunnuntaina tuli vihdoin mieltä huojennuttava viesti "olen kunnossa, soitan myöhemmin". Illalla puhuimme puhelimessa. Pauliinaa syytetään neljästä eri rikoksesta. Pauliinan poikaystävällä ja kahdella muulla tapaukseen liittyvällä lista lienee pidempi, en tiedä. Onneksi henkilövahinkoja ei sattunut. Samalla Pauliina nosti syytteen häntä kopeloinutta ihmistä vastaan, minkä kehoitin tekemään jo heti tapahtuneen jälkeen mutta ei silloin suostunut! Onneksi kuitenkin teki nyt, se on oikein sitä miestä kohtaan. Tämä tapaus oli porukan ajatus "kostoretkestä". Millä Pauliina maksaa sakot, tuleeko millainen tuomio? Pelottaa ihan sairaasti mitä nyt tapahtuu.

Mitä helvettiä sen päässä liikkuu?!

Pauliina vannoi minulle vuosi sitten ettei hän enää pillereitä ja alkoholia ota. Kannabiksen polttelun tiesin, mutta en tiennyt hänen olevan noinkin "ammattilainen". Toisaalta epäilen, että kasvit on jonkun muun. Poliisi löysi siltä taskusta varastettuja pillereitä ja kotoa kannabiskasveja. Pauliina kertoi tästä minulle, nauroi ja kysyi "etkö sä koskaan ihmetellyt miksi en päästäny sua sisälle mun kämpille". Kyllä minä ihmettelin mutta mitä voin. Kysyin häneltä suoraan ja hän sanoi että "älä murehdi, en minä mitään käytä". Huusin sille että no mitä ne pillerit ja kasvit on. "No ne vaan on."

Tuli sellainen tunne, ettei huolen häivää. Naureskeli välillä. Ajatukset juoksi ja yhtäkkiä kesken putkatarinoitten ilmoitti iloisena että oli saanut joululahjan kaveriltaan. "Arvaa minkä!".  Mietin onko hypomaniassa kun niin tuntui olevan pirtsakka. En tiedä onko ottanut lääkkeitään. Tuskin.

Kysyin lähtisikö se A-klinikalle, jos saisi sieltä nyt jonkun pidemmän hoitosuhteen. Ei aio mennä. Toivottavasti hoitosuhde psyk. puolelle kuitenkin pysyy. Pelottaa, että kohta romahtaa taas pohjamutiin kun tilanne hieman selkeytyy.

Kaikesta huolimatta nyt on keskityttävä Joulun viettoon, lasten tähden. Eilen sainkin ajatuksia irti Pauliinasta, kun kävimme kuusimetsässä. Vaikka vettä satoi ja keli on muutenkin kaikkea muuta kuin talvinen, oli siellä oikein mukavaa. Koira juoksenteli vapaana, kieli suusta roikkuen, lapset nauroi ja pelleili. Mietin, että on minulla paljon onnen aiheitakin.