Kävikin sitten päinvastoin, kuin mitä epäilin. Meillä oli jouluostoksilla hauskaa! Ruuhkaa ei ollut, kun pääsimme lähtemään ajoissa aamupäivällä ja ostokset sujuivat melko nopeasti. Kaikille on lahjat ostettu, ne on paketoitu ja osa viety jo odottamaan Joulupukkia.

Toisin kuin viime viikko, tämä viikko on ollut helpompi. Ehkä syy alakulooni olikin kuukautiset, joita jo epäilinkin. Maanantaina olimme Veljeni ja hänen Vaimonsa luona, eilen taas Äitini ja Isäni luona. Vaikka en aina jaksaisi lähteä kyläilemään kenenkään luokse, on perheen kanssa ajan viettäminen lähes aina niin mukavaa.

Olen miettinyt Siskoani. Laitoin hänelle viestiä jo alkutalvesta, että voisin tulla tervehtimään kummipoikaani ja häntä. Ei ole kuulunut mitään. Näin hänet R-kioskilla. Muutama kohtelias sana ja siinä se. Olen pettynyt.

Olen aina toivonut itselleni Siskoa jonka kanssa olisi lämpimät välit, jonka kanssa voisi jutella kaikesta ja vaan olla. Vuosikaudet yritin, mutta minun Siskoani ei sellaiseen kai ole luotu. Tai sitten minä en kelpaa hänelle. Kuitenkin on ollut aika, kun olemme olleet tekemisissä enemmän. Mietin mitä on tapahtunut, miksi ei tule edes kummipojan syntymäpäiville kutsua?

Pinnistän vielä viimeiset työpäivät ennen joululoman alkua. Sitten saa hengähtää.