Viimeiset kaksi päivää ollaan viestitelty Ollin kanssa suhteestamme, tai lähinnä minä olen viestitellyt ja vaatinut kannanottoa ja jonkinlaista reagoimista. Surukseni en sitä saa, vaan tasapaksua selitystä, ja tunteen että suhteemme on Ollille ihan sama.

Ajauduin äärimmäisyyksiin reagoinnin kaipuussa. Kysyin, haluaako hän että lähden. Olli vastasi tavalla, joka sai minut entistä epätoivoisemmaksi. Hän ei kuulemma voi sitä estää jos päätän lähteä, sehän on minun valintani.

MITÄ?

Nyt jos viimeistään tuntuu sille, että haluaako hän edes olla yhdessä. Sanoin sen hänellekin, vastauksensa ovat sen tyylisiä että hän(kin) haluaa suhteesta eroon mutta ei osaa/halua itse päättää sitä. Hänelle olisi helpompaa, jos minä olisin se paha muija joka "pistää poikki".

Sitten hän sanoo, että ei se olekaan ihan sama mutta kun on sitä ja tätä ja tuota huolta. Työtä ja remppaa ja rahaa. Mietin mielessäni että milloinkahan se sitten on minun vuoroni.

Minä ihan oikeasti mietin eroa. Mietin mitä tavaroita täältä otan mukaani, mihin kannattaisi muuttaa että kaikki olisi lasten kannalta helpompaa. Että en koskaan enää ottaisi miestä rinnalleni vaan asuisin parisuhteettomassa tilassa. Vastaisin teoistani ja ajatuksistani vain itselleni. Ajatus kieltämättä houkuttaa.

Mikä minut pitää tässä. Rakastanko Ollia? Joskus kaipaan häntä niin. Huomiota ja kosketusta. Se ei ole samanlaista kuin ennen. Oliko suhteemme jotenkin vääristynyt alussa, Olli suorastaan palvoi minua ja minä kohtelin häntä miten huvitti. Huono itsetuntoni ajoi minut sellaiseen tilaan, etten uskonut että olin ansainnut noin hyvän miehen ja odotin hänen saavansa tarpeekseen ja lähtevän. Ja Olli käytti aikansa sen todistamiseen, että hän todellakin rakastaa minua.

Onko nyt, liki 20v liiton jälkeen vihdoin se hetki jolloin hän on saanut tarpeekseen?

En tiedä miten jatkaa. Kirjoitin eilen illalla vielä yhden viestin, pitkän sellaisen jossa sorruin syyttelyyn. Hän ei ole vielä vastannut, ajattelen että noinkohan vastaa ollenkaan. Mitä hän siihen voi sanoa? "Kyllä kulta, anteeksi kulta." Vaikka jossain tasolla kaipaan noita sanoja, en halua että hän on sellainen mies joka vaan myötäilee. Mutta en saa hänestä irti mitään.

Haluan keskustelua ja asioista sopimista sen sijaan että asiat jätetään leijumaan välillemme.