Varasin ajan työterveyteen. Nivelkivut ovat pahempana kuin koskaan. Aamulla sormeni, käteni, nilkat, jalat ovat kuin puuroa. Vaikea nousta ylös, en saanut tänään edes pesuainepullon korkkia auki. Särky jatkuu pitkin päivää, illalla tekisi mieleni vain työntää käteni jonnekin lämpimään. Saunassa olo on hetken ihan hyvä.

Parisuhde on parempi. Saimme asiat jollain lailla kuntoon. Paljon jäi sanomatta ja miettimättä. Kaikki on kuitenkin tällä hetkellä ihan hyvin. Minulla on hyvä mies. Olenko minä hyvä nainen?

Viisi asiaa päivitys :

Uni. Uni on edelleen katkonaista. Olen nyt kokeillut melatoniinia 1,5mg ja 3mg annoksena. Nukahdan helpommin mutta heräilen yön aikaan useasti. Herään joko "muuten vain" tai sitten jossain päin kroppaa tuntuvaan kolotukseen. Aion tästäkin puhua työterveydessä. Joskus nukkumaan meneminen jännittää jo etukäteen. "Mitäs jos en saa unta! Pakko saada nukuttua koska kello soi aamulla 05!". Ja kun tuollaiset ajatukset pyörii päässä niin uni ei varmastikaan tule.

Ruoka. Kaikki on ihan päin helve**iä. Syön aivan liikaa. Ahmin. Olen porsas. Minulle kelpaa mikä vain ruoka, ei ainoastaan ns. herkut. Tänään en ostanut suklaata. Se jo itsessään on jonkinasteinen riemuvoitto. Ymmärrän olevani sokeriaddikti. Tuntuu, että pikkuhiljaa menetän viimeisetkin itsekontrollin rippeet. Edes töissä, toisten edessä, en kykene olemaan syömättä liikaa. Ihan sama mitä muut ajattelee. Minä heitän kaiken vitsiksi. Lihavat on lepposia - ainakin päällepäin. Sisimmässäni vihaan itseäni ja vihaan muita, niitä ketkä puolittaa pienenkin pullan ja isoon ääneen puhuu kahvipöydän ääressä eilen syöneensä kaksi suklaapalaa yhden sijasta ja kuinka nyt on liikuttava, ettei vaan liho! Saatanan kuivat kukkakepit. Kateellinen, minäkö? Kyllä. Voisin antaa toisen korvani moisesta itsekurista.

Liikunta. Lupasin liikkua 7 tuntia viikossa. Joinain viikkoina se on täyttynyt, useimpina ei. Kertakaikkiaan en vaan jaksa, en ainakaan aamuvuorojen jälkeen jotka jo itsessään ovat aina vaan fyysisemmin raskaampaa työtä. Uusi tavoitteeni on 5 tuntia viikossa. Sen aion pitää. Kuntosalikortin loputtua liikunta on muuttunut yksitoikkoiseksi. Lenkkeilyä, kotijumppaa, uintia. Lähellä olisi kuntokeskus mutta kynnys mennä sinne on omituisen suuri. Olen niin iso, isompi kuin kuuteen vuoteen. Hävettää kun olen päästänyt itseni lässähtämään näin.

Mieliala. Kohtalainen kuitenkin vaikka aiheita itsesääliin olisi. Masennuslääkkeet kohta kuukauden pois. Itken herkemmin, en harmituksesta vaan liikutuksesta. Yhden illan aikana itkin kolme kertaa televisiota katsoessani.

Fyysinen terveys. Oloni on aika kamala. Nivelkivut ja muut ympäri kroppaa tuntuvat kolotukset ovat jokapäiväisiä. Ihossa on ongelmia ja papakokeen tulos oli taas luokka 2. Tällä kertaa lääkäri katsoo onko aihetta lisätutkimuksiin. Väsyttää. Sattuu.  Osa kolotuksista ja väsymyksestä on aivan varmasti liitoksissa ruokaan. Kun söisin vähemmän ja laadukkaammin, olisin pirtsakampi. Tai ainakin luulen niin.