Väsyttää. Mutta se nyt ei ole mitään uutta. Olen nukkunut katkonaisia yöunia ties kuinka pitkään. Olisi ihana saada nukkua koko yö, heräämättä. Minulla on jemmassa 2 kpl Imovanea mutta en ole vielä niitä kokeillut. Eilen se kävi mielessä, varsinkin kun tiesin että Olli tulee pikkujouluistaan joskus yöllä ja herään kuuntelemaan sen kolisuttelua. Mutta en herännytkään siihen ollenkaan, vaan johonkin muuhun - ajatuksiini?

Näin unta, että olin lääkärillä. Lääkärin vastaanotto oli liikkuvassa bussissa ja kun pyysin häneltä unilääkkeitä, hän katosi niitä hakemaan ja huomasin että lääkärin vastaanottoapulainen oli kaverini, ja minua alkoi hävettää kamalasti että olen siellä valittamassa asioistani.

Täytyy myöntää, että minua hieman harmitti kun niin pelkurimaisesti jätin väliin pikkujoulut. Mutta pyyhkäisin sen mielestäni ja kaivauduin marttyyrimaisesti eväitteni kanssa sohvan pohjalle. Siellä on mennytkin monta päivää - flunssaan vedoten - en minä niin kipeä ole ollut.

Ahminut olen kuin viimeistä päivää. Ällöttää, ahdistaa. En uskalla mennä puntariin. Menen kyllä ennen SD:n alkua. Kerroin Emelle mitä aion ja hän lupasi ottaa minusta "ennen"-valokuvat. Toivon sydämeni pohjasta, että saan elämäni kuntoon ja minusta voi vielä ensi vuoden puolella ottaa "jälkeen"-valokuvat.

Uni.

Ruoka.

Liikunta.

Mieliala.

Fyysinen terveys.

Viisi aihetta, viisi tärkeää aihetta joissa parantamisen varaa. Jokainen noista vaikuttaa toiseensa. Jokaiseen viiteen kohtaan täytyy joku päivä syventyä kunnolla.

Mutta nyt! Olen päättänyt, etten ole enää "flunssassa" joka ajoi minut sohvan pohjalle vaan lähden lenkille. Ja iltavuoroon töihin. Vähän jännittää mennä vaikka syytä ei olisi. Työpaikalla nyt kuitenkin on lähes aina mukava ja rento olla. Mutta mistäpä minä en jännittäisi...