Vuoden viimeinen päivä. Heräsin ja katsoin ikkunasta ; maa on valkoisena! Vihdoin. Niin pitkän synkän sään jälkeen nuo pienet lumenrippeet ovat todella tervetulleita.

Loppuvuosi meni hyvin. Pauliina tuli sitten kuitenkin kotiin joulupäiväksi ja tapaninpäiväksi. Valvoivat Emen kanssa koko yön hihitellen, ihan kuin ennen. Eilen näimme taas. Kävimme syömässä ja alennusmyynneissä. Meillä oli hauskaa vaikka puhuimme välillä vakaviakin. Pauliinaa tuntui todella kaduttavan tekemänsä toilailut ja mietityttävän minkä tuomion käräjäoikeus antaa. Sanoi itse, että nyt on ryhdistäydyttävä.

Minulla on tukala olo. Olen niin rapakunnossa etten aikoihin. Liikunta on jäänyt puolen tunnin koiran lenkittämisiksi ja muuten olen lähinnä vain makoillut. Töitä tässä välissä oli neljä päivää, mutta sielläkin pöydät notkuu suklaista ja muista herkuista ja niitä on kyllä sujuvasti mennyt!

Yök.

Masennuslääkkeitä on jäljellä enää muutamia. Olen vähentänyt niitä niin, että ottanut joka toinen tai joka kolmas päivä. Ainakaan vielä en ole huomannut eroa "entiseen". Tarkkaan on kuitenkin seurattava oloa, ettei vaihdu masennuksen puolelle. Olen omasta mielestäni aina ollut sellainen "apea luonne" ja se hyväksyttäneen. Masennus on kuitenkin erilaista, se lamaannuttaa.

Mutta juuri tässä ja nyt, tunnen oloni ihan hyväksi. Odotan illanviettoa yhdessä perheen ja ystävien kanssa.